10.10.2016 Valtava ikävä
Kohta on kulunut kaksi vuotta aikaa siitä, kun oli tehtävä valinta oman terveyden ja koiraharrastuksen välillä. Jatkuvasti pahenevat hengitystieoireet herättivät kyllä epäilyksiä allergiasta, mutta viimeiseen asti testiä välttelin. Kunnes siihen oli pakko mennä.

Ei kissa, ei hevonen, ei siitepölyt, vain ja ainoastaan koira. Ja se sitten sen verran moninkertaisesti yli raja-arvon, ettei mitään epäselvyyttä asiaan jäänyt. Tämän järkytyksen jälkeen testattiin sitten Matiaskin, mutta onneksi tulos oli kaikinpuolin negatiivinen.

Asiaa olin miettinyt jo etukäteenkin, että mitä jos. Mutta helkkarin vaikeaa päätöksen tekeminen kuitenkin oli. 14-vuotiaasta saakka oli taloudessa koira tai useampi, ja eipä minulla koskaan mitään muuta harrastusta ole oikein ollutkaan. Valinta oli kuitenkin tehtävä, joko koko ajan sairaana tai elämä uusiksi. Valitsin jälkimmäisen.

Marraskuun 13. päivänä 2014 nukkui Ruska ikiuneen, mikä ei tehnyt päätöksestä ainakaan helpompaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Ruskasta ei kodinvaihtajaksi ole luonteen puutteiden vuoksi. Samana päivänä Riimi palasi Minnalle ja jatkoi siitä matkaa Taipalsaaren Kuntoloiden hyvään hoitoon. Mirkku siirtyi samalla Tuijan omistukseen.

Kyllä, elämä on monin paikoin paljon helpompaa koirattomana, ei sitä voi kieltää. Mutta kyllä se ikävä on joinain päivinä edelleen raastavaa. Mutta elämä muuttuu, eikä sen epäreiluutta auta jäädä märehtimään. Tässä on syy wuppe.netin hiljenemiseen, tarina on päättynyt.


7.2.2014 Hiljaiseloa koirarintamalla
Meillä ei tapahdu mitään. Ruskan kanssa on joulutauon jälkeen käyty treeneissä, mutta nyt akka juoksee ja ollaan taas tauolla. Ruskan voivoi-liikkeet edistyvät hitaasti ja epävarmasti. Tunnari tuottaa harmaita hiuksia, koska en vaan yksinkertaisesti osaa sitä kellekään opettaa. Jospa se sieltä itsestään joku päivä valmistuisi. As if!

Riimi on ollut pari kertaa mukana hallilla ja vaikuttaa mukavan vauhdikkaalta pakkaukselta. Ahneus on luokkaa ääretön, joten ruoan kanssa on opeteltu niinkin paljon kuin istumaan! Seuraavat pari viikkoa Riimi saakin paikata Ruskaa, joten josko se kohta oppisi maahankin menemään.

Arjessa Riimin käytös muistuttaa monessa kohtaa Rasmusta. Se ei juuri alkuhössötyksen jälkeen välitä vieraista, kotona tai kaduilla, se suhtautuu täysin avoimesti ihmisiin, ja osoittaa kiukkunsa täpäkästi. Uuden vuoden aattona Riimi oli täysin kuuro, vaikka Ruska vieressä heitti volttia päästäkseen sisälle turvaan. Ruskalle uusi vuosi oli pahin koskaan, mutta sisällä sekin onneksi rauhoittui nukkumaan.

Arkeen kuuluu lähinnä töitä, kotia ja lenkkeilyä. Pari kertaa on ehditty makkaranpaistoretkelläkin onneksi käymään. Kuvassa ollaan lähdössä kiipeämään Neitvuorelle raikkaana pakkaspäivänä. Ruskan kanssa olisi tarkoitus kokeilla tänä talvena vetohiihtoa, kunhan viikonlopuksi luvatuista plussakeleistä päästään.


16.12.2013 Teräviä hampaita ja pienten tassujen töminää
Ajatus toisesta koirasta on kytenyt mielessä enemmän ja vähemmän tosissaan talouden jäätyä yksikoiraiseksi. Niin emännän harrastamisen kuin Ruskan arkiviihtyvyyden vuoksi. Ruokolahti kutsuikin sitten viime torstaina. Tarjolla olevaa pentua ihmeteltiin ja käänneltiin, ja lähdettiin kotiin miettimään asiaa yön yli. Ja ajettiin perjantaina samaa reittiä uudestaan!

Pyrytuulen Öinen Tuuli, sittemmin "Riimi" asuu meillä sijoituksessa. Riimi on tällä hetkellä hyvin avoin ja reipas pieni belgikoiran alku. Nyt vain toivotaan, että se sellaiseksi aikuiseksikin. Ruska on maailman onnellisin koira, kun sai oman leikkikaverin. Vähintään yhtä onnellinen on Matias, joka oma Riimin jo täysin omakseen ja Ruska on kuulemma emännän ja isännän.

Riimille ei ole kaavailtu mitään harrastussuunnitelmia. Kunhan nyt kasvaa ja kehittyy rauhassa. Ja kyllä huomaa, että edellisestä pennusta on jonkin aikaa kulunut, kun eihän sitä muistanut, kuinka kauhian terävät ja ehtivät nuo pienet hampaat ovat!

Ruskalle ei luonnetestistä onneksi näytä jääneen suurempia traumoja. Ruskan kanssa on alettu vääntää VOI-kaukoja ja tunnaria. Kaukot alkavat taipua oikein mainiosti, mutta tunnarissa odotetaan jotain ihmettä, jolla saataisiin vire laskettua haistelun vaatimalle tasolle. Kevääseen on onneksi aikaa...

Ensimmäisenä tässä odotellaan emännän viikon mittaista lomaa vuodenvaihteessa.


1.12.2013 Ruskan luonnetesti
23.11.2013 Hankasalmella tuomareina toimivat Irene Puputti ja Marco Vuorisalo ja arvosanat olivat seuraavat.
Toimintakyky: +1 kohtuullinen
Terävyys: +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +1 kohtuullinen
Hermorakenne: -1 hieman hermostunut
Temperamentti: +1 erittäin vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: -- laukausarka

Testi meni hyvin odotetusti. Ruskaa jännitti koko tilanne ja häntä oli monessa kohtaa syvällä mahan alla. Kuppi meni nurin ammuttaessa ja Ruska pyrki vain pois paikalta. Hermorakenne meni miinukselle jo pelkästä laukausarkuudesta, mutta Ruska on muutenkin hermostunut ja reagoi turhan herkästi ärsykkeisiin, pystymättä kuitenkaan sitten esim. puolustamaan itseään tai minua. Toimintakykyä ja kovuutta on kuitenkin sen verran, että Ruska ei jäädy paikoilleen, vaan pystyy pakenemaan.

Testin video löytyy täältä. Näillä palikoilla jatkamme, niinkuin tähänkin asti. Ruskassa on paljon hyviäkin puolia ja häiriötreenillä koitetaan saada niitä pysymään enemmän esillä.


19.10.2013 Ruskalle tokossa AVO1
Tänään suuntasimme tokoilemaan Pieksämäelle. Pitkästä aikaa, sillä edellisestä kisasta on ehtinyt kulua melkein 3 vuotta! Ainoa tavoite oli pitää pakka kasassa.

Pisterivi oli seuraava:
Paikkamakuu: 5 (nousi heti alussa istumaan)
Seuraaminen: 10 (sikahyvä yhtä kontaktintippumista lukuunottamatta)
Maahameno: 10 (ihan perus)
Luoksetulo: 9 (tosi hieno stoppi, mutta vauhtia uupui sen jälkeen)
Seisominen: 8 (hiipi vähän ja kääntyi vähän perään)
Nouto: 8,5 (törmäsi tassuilla kapulaan ja piti huonosti)
Kaukot: 10 (tosi työvoitto!)
Estehyppy: 10 (istuihan se, vaikka ennen kehäänmenoa meni lennosta maahan)
Kokonaisvaikutus: 9 (virheitä siellä täällä)

Olen kauhean tyytyväinen siitä, että pakka kesti kasassa. Virheistä huolimatta Ruskan kanssa oli todella kiva olla kehässä. Video kokeesta täällä. Jatkosuunnitelmia kisailun suhteen ei tällä hetkellä ole. Haluaisin säilyttää Ruskalla tämän mielentilan muiston, joten voi olla, että seuraavan kerran meitä näkee kehässä keväämmällä, siellä voivoi-luokassa.

Sivut ovat tällä hetkellä vielä hyvin riisuttu versio. Lisäilen tavaraa sitä myöten, kun on aikaa koneen ääressä istua. Ja sitä on harmittavan vähän...


15.10.2013 Wuppe.net herää henkiin!
Huhheijaa. Paljon on tapahtunut sinä aikana, kun wuppe.net on viettänyt hiljaiseloa. Koira-laumaa ei voi enää sanoa koiralaumaksi, ei edes kaksikoksi. Kuten kuvasta näkyy, koirankarvapallojen tuottajana toimii enää Ruska.

Rasmus jouduttiin lopettamaan vuosi sitten, kun aikoinaan murtunut ranne kehitti nivelrikkoa ja alkoi kipuilla. Kipu aiheutti epikohtausten tihenemistä ja arvaamatonta käytöstä. Ranne ei vastannut annettuun hoitoon toivotusti ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi päästää Rasmus parhaan kaverinsa Rekun ja parhaan vihamiehensä Roopen tykö.

No entäpä sitten Syväsmäki ja Rolle? Viime kevättalvena Rolle mursi jalkansa hypätessään autosta ulos. Aluksi luultiin, että jalka osui peräkoukkuun jotenkin huonolla tuurilla, mutta tuuri olikin paljon alun luultua huonompi. Rollen jalassa todettiin löydökset, jotka sopivat luusyöpään. Jalka ei parantunut sen vertaa, että diagnoosi olisi voitu lopulta vahvistaa koepalasta. Niinpä taaskaan ei ollut vaihtoehtoja, vaan Rolle sai nukkua ikiuneen.

Arvata saattaa, mitä mieltä 3v-Matias on siitä, jos jalka on kipeä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on joutunut selittämään, että kaikki jalkavaivat eivät johda kuolemaan. Yksikoiraiseen elämään totutellessa on mennyt oma aikansa, joskin kyllähän tässä hyviä puoliakin on. Ruskasta on tullut varsinainen ihmisen mieli viimeisen vuoden aikana. Valitettavasti Ruska on myös kehittänyt sen verran vahvan äänipelon, että se haittaa ajoittain niin harrastuksia kuin arkielämääkin.