:: Rasmuksen epilepsiakohtauspäiväkirja ::

Rasmuksella on diagnosoitu idiopaattinen epilepsia 27.3.2006. Rasmus tutkittiin läpikotaisin Eläinsairaala Aistissa Tarja Jokisen toimesta. Rasmus kopeloitiin kaikinpuolin, otettiin aivosähkökäyrä, aivoselkäydinnestenäyte, verikokeet sekä tehtiin pään magneettikuvaus.

Mistään tutkimuksista ei löytynyt mitään kohtauksia selittävää vikaa (aivosähkökäytä voi olla normaali kohtausten välillä), joten diagnoosina on idiopaattinen epilepsia.

Tällä hetkellä Rasmukselle ei aloitettu lääkitystä, vaan toivotaan kohtausten pysyvät lievinä ja harvoina. Tilannetta tarkkaillaan koko ajan ja punnitaan lääkityksen tarvetta uudestaan, jos tilanne huononee.

Alle kerään päiväkirjaa kohtauksista. Toivottavasti päivitettävää ei tulisi kovin usein.

Viimeisin kohtaus: 17.6.2010
  14.4.2005, klo 22.15 - Ensimmäinen kohtaus

Rasmus nukkui tietokonehuoneen lattialla ja nousi siitä yhtäkkiä hoippuen ylös. Hoippui muutaman metrin eteiseen, jossa valahti maahan makaamaan. Maahan"tippumisen" jälkeen oksensi kaikki aamuruoat (annettu ~10.00) ja huojuminen loppui.

Kohtaus kesti kaikkineen minuutin verran, eikä Rasmus ollut sen aikana mitenkään poissaoleva tmv. Oli jonkin verran normaalia väsyneempi kohtauksen jälkeen.
  2.1.2006, klo 9.35 - Toinen kohtaus

Heräsin pissanlorinaan ja pomppasin sängystä ylös. Rasmus huojui eteisessä samaan tapaan kuin edelliselläkin kerralla, mutta nyt laski samalla pissat alleen. Oksensi kerran, jonka jälkeen takapää petti ja kävi istualteen. Oksensi vielä toisen kerran, jonka jälkeen normalisoitui. Oksennuksessa oli edellisillan ruoat (annettu ~22.30).

Kohtaus kesti minun näkemältäni ajalta puolisen minuuttia. Kohtauksen jälkeen Rasmus oli täysin normaali itsensä.
  8.11.2006, klo 19.40 - Kolmas kohtaus

Pesin kylpyhuoneessa mattoa ja Rasmus kyttäsi toimenpidettä ovelta. Yhtäkkiä Rasmus perääntyi säpsähtäen ja samalla pettivät kaikki jalat alta. Rasmus yritti ryömiä, ja pääsikin vähän eteenpäin ennenkuin kerkesin sen luo. Kun sain Rasmuksesta kiinni, loppui kohtauskin lähes heti.

Kohtaus kesti hyvin vähän aikaa, arviolta 10-15 sekuntia. Oireet vaan olivat huomattavasti rajumpia kuin aiemmin. Kohtauksen loputtua pidin Rasmusta aloillaan vielä toiset 10-15 sekuntia, jonka jälkeen Rasmus nousi luvan saatuaan normaalisti ylös ja jatkoi maton pesun kyttäämistäkin.

Kohtaus oli niin nopeasti ohi, etten kerennyt edes kunnolla tajuamaan, mitä tapahtui.
  16.3.2007, klo 20.40 - Neljäs kohtaus

Rasmus nukkui olohuoneen lattialla ja hyppäsi yhtäkkiä kesken unien ylös. Tuijotti sohvalla makaavaa Rollea ihmeissään, eikä tunnistanut sitä Rolleksi. Oli hyvin samanoloinen kuin näyttelyissä saatujen kohtauksien aikaan. Hetikohta meni varovasti tutkimaan epämääräistä möykkyä ja rentoutui haistaessaan sen Rolleksi. Rekkua ja Mikkoa ei ihmetellyt ollenkaan, vaan pelkkä Rolle oli tuntematon. Roope nukkui kohtauksen aikana makuuhuoneessa.

Kohtaus kesti kaikkineen puolisen minuuttia, jota ennen ja jälkeen Rasmus on ollut täysin normaali. Rasmuksen elämä on poikennut viimeisen viikon normaalista. Käytiin mahan takia lääkärissä ja Rasmus oli rauhoitettuna sekä narkoosissa. Syö tällä hetkellä antibiootteja (Tylosin) sekä närästyslääkettä (Zitac). Löytyisikö näistä syytä kohtaukselle?

Allekirjoittanut oli kohtauksen aikaan töissä, joten kuvaus Mikon kertomaa.


  3.5.2007, klo päivällä - Viides kohtaus

Rasmuksen selkää tutkittiin Eläinsairaala Aistissa, ja Rasmus nukutettiin magneettikuvausta varten. Nukutuksessa ollessaan Rasmus oli saanut kohtauksen, oli kuulemma "kävellyt unissaan". Kohtaus oli katkaistu fenobarbitaalilla ja Diapamilla. Rasmuksen tasapaino oli lääkkeiden takia 3-4 päivää huono. Rasmus oli rauhoituksessa myös viikko tätä ennen, kun selkää röntgenkuvattiin. Elimistö ei taida kestää tällaista määrää rauhoituksia/nukutuksia.


  19.7.2007, klo ~17.30 - Kuudes ja seitsemäs kohtaus

Oltiin porukalla lenkkeilemässä lähimetsässä (mukana Tinka-tervu ja Aksi-muutti, Rekku jäi kotiin). Koirat juoksivat irti noin kymmenisen minuuttia, ja Rasmus rupesi kävelemään omituisesti. Luultiin, että sattui takajalkaan jotakin, mutta kohta myös etujalka alkoi näyttää holtittomalta. Seuraavaksi vapisikin jo koko koira. Menin Rasmun luokse ja odoteltiin. Rasmus pysyi itse pystyssä, mutta olin valmis ottamaan kopin, jos niikseen tulee.

Alle minuutissa vapina lakkasi ja lähdettiin kävelemään kotia kohti. Muut koirat otettiin hihnaan, mutta annettiin Rasmun kulkea irti. Päästiin muutama sata metriä kotiin päin, kun tuli jo uusi kohtaus. Rasmus kävi maahan makaamaan ja alkoi vapisemaan, tällä kertaa voimakkaammin kuin aiemmin. Menin taas Rasmun luo ja pidin siitä hiukan kiinni. Rasmus oksensi ja nousi siinä sivussa pystyyn edelleen vapisten. Odoteltiin taas ja vapina lakkasi alle minuutissa. Rasmun kävely oli kohtauksen jälkeen tovin heittelehtivää, joten tuin sitä pitämällä valjaista kiinni.

Kotiinpäästyämme Rasmus oli aivan poikki. En ole varmaan koskaan nähnyt sitä niin väsyneenä. Muuten kuitenkin normaali itsensä.

Kirjoitan tätä nyt muutama päivä kohtausten jälkeen (23.7.) ja Rasmus on ollut normaali. On lenkkeilty omalla porukalla ja kaverikoirien kera ilman mitään ongelmia. Mikälie oli syynä viime viikkoisiin kohtauksiin, kun niitä oikein tuplaten tuli?


  28.1.2008, klo ~17.00 - Kahdeksas kohtaus

Oltiin lähdössä pikaulkoilulle ja Rolle rähähti Rasmukselle portilla lähtiessämme. Rasmus toki rähähti takaisin, jonka jälkeen minä puutuin touhuun ja lopetin homman alkuunsa. Jatkettiin matkaa ja tovin päästä katsottiin, että ontuuko Rasmus oikeaa takajalkaansa. Hetken päästä myös oikea etujalka alkoi olla holtiton, jolloin hoksattiin, että kohtaushan se on.

Pian vapina levisi koko koiraan, mutta pysyi tällä kertaa onneksi lievänä. Kävely oli heittelehtivää, mutta Rasmus pysyi kuitenkin omin voimin pystyssä. Pientä hilpeyttä meissä ihmisissä aiheutti se, että vapinasta huolimatta Rasmus kävi nostamassa koipeaan, kun joku hyvä paikka sattui olemaan kohdalla. Ja pysyi vielä, uskomatonta kyllä, pystyssä.

Käskin Rasmuksen vähäksi aikaa kyljelleen makaamaan ajatuksena rentouttaa kroppaa. Rasmus makasi pienen hetken (½ min) ja sen jälkeen oli vapina lakannut. Ensimmäisestä ontumisepäilystä kohtauksen loppumiseen meni ~3min. Rasmus oli kohtauksen ajan täysin tässä maailmassa, ja täysin normaali illalla kohtauksen jälkeen. Johan tässä puoli vuotta menikin kohtauksetta, taisi olla jo aikakin jotain tapahtua.


  23.8.2008, klo ~10.30 - Yhdeksäs kohtaus

Oltiin takapihalla aamu-ulkoilulla. Rasmus natusteli heinää ja pyysin sitä lopettamaan ja poistumaan paikalta. Ihmettelin, että näyttääpä kävely omituiselta. Kohta Rasmus kävikin tuttuun tapaan huojuen istumaan. Lähti siitä kuitenkin kävelemään muiden koirien kaveriksi pian. Huojuminen oli hyvin lievää, ja Rasmus kävi tarpeillaankin taas kuin ei mitään. Vieras ihminen ei varmaan olisi mitään edes huomannut. Kohtaus kesti pari minuuttia, jonka jälkeen Rasmus on ollut täysin normaali.

Rasmus sai vajaa kaksi viikkoa sitten hormonipiikin suurentuneen eturauhasen vuoksi. Mitään muuta omituista ei elämässä ole tapahtunut. Liekö voisi tuo piikki vaikuttaa?


  26.9.2008, klo ~21.10 - Kymmenes kohtaus

Koirat olivat saaneet ruokansa puoli tuntia aiemmin ja oltiin itse iltapalalla keittiön pöydän ääressä. Rasmus nousi ylös ja huojui selvästi ja tassut eivät meinanneet pitää liukkaalla parketilla. Menin sen viereen ja pyysin siirtymään matolle. Jo siirtymisen aikana huojuminen loppui, joten kestoa kohtaukselle tuli alle puoli minuuttia.

Melko vahvasti syyttäisin hormonipiikkejä kahdesta viimeisimmästä kohtauksesta. Rasmus sai tehostepiikin neljän viikon kuluttua ensimmäisestä, ja kohtaukset ovat tulleet neljän viikon välein. Toivotaan, että tilanne nyt rauhoittuisi, kun hormonihoitoa ei toivottavasti enää tarvita.


  4.2.2009, klo aamuyöllä - Yhdestoista kohtaus

Heräsin aamuyöllä sängyn tärinään ja Rasmus tärräsi vieressäni. Samalla se oli laskenut myös pissat alleen. En tiedä, kauanko kohtausta oli ennen heräämistäni kestänyt, mutta heräämiseni jälkeen se loppui nopeasti. Kestoa näkemältäni ajalta alle ½ minuttia. Tärinä/vapina oli Rasmukselle tyypillistä, ei mitenkään voimakasta.

Rasmus oli käyttäytynyt tokotreeneissä todella omituisesti muutaman päivän ajan ennen kohtausta. Se pelkäsi ihmisiä ja ääniä, mikä ei todellakaan ole Rasmukselle tyypillistä. Kohtauksen jälkeisenä päivänä se oli treeneissä taas normaali vauhdikas itsensä ilman mitään merkkiä mistään säikkymisestä. Liekö oli tuo säikkyminen kohtauksen tekoa?
  22.4.2010, klo 22.32 - Kahdestoista kohtaus

Pitkästä aikaa. Koirat olivat hetkeä ennen syöneet ja käyneet tarpeillaan ja Rasmus oli jo kömpinyt sängyn alle nukkumaan. Alkoi kuulua ryminää, kun Rasmus tuli pois sängyn alta. Ryminää kuuluu aina, kun lattia on liukas ja sänky matala. Nyt ryminä ei lakannutkaan, vaan jatkui Rasmun ollessa jo sängyn alta pois. Siinä vaiheessa välähti, että kohtaushan se onkin.

Rasmus vapisi kauttaaltaan, maiskutteli ja suusta valui jonkin verran vetistä kuolaa. Pystyssä pysyminen oli hankalaa liukkaalla lattialla, kun koko kroppa vispasi. Käskin Rasmun maahan ja silittelin sitä. Samalla Mikko katsoi kellosta ajan ja otti Rollen ja Ruskan pois makuuhuoneesta. Rasmus olisi halunnut nousta ylös, mutta käskin sen pysymään aloillaan. Ihan tässä maailmassa se oli, koska totteli käskyjä hyvin.

Vapinaa kesti kaikkiaan 4 minuuttia, jonka jälkeen Rasmus oksensi kaiken iltaruokansa. Sen jälkeen Rasmus oli täysin normaali ja hamusi syömään oksennettuja ruokiaan. Tällä kertaa se kiellettiin ja hetken kuluttua Rasmulle annettiin uusi pieni annos ruokaa, jonka Rasmu söi normaalisti.

Onhan tässä elämänmuutosta ollut uuden perheenjäsenen johdosta, mutta Rasmus (eikä kukaan muukaan koirista) ei ole ollut mitenkään stressaantunut. Treenattukin on ihan normaaliin tahtiin jne. Stressaisiko se kuitenkin? Vai oliko edellisestä kohtauksesta vaan jo niin kauan, että jotain oli jo "pakko" tapahtua?


  17.6.2010, klo ~22.00 - Kolmastoista kohtaus

Rasmus nousi levoltaan ja näytti ontuvan oikeaa takajalkaansa. Pohdin että missä halvatussa se on muka koipensa kerennyt satuttamaan. Syy tälle "ontumiselle" paljastui, kun pyysin Rasmuksen luokse. Sen tasapaino ei ollut normaali, vaan Rasmus huojui vähäsen. Huojumista kesti ehkä minuutin ajan, ja se oli todella lievää. Rasmus on viikko sitten nukutettu hammasoperaatiota varten, eipä se muuta tarvitse.


  Epämääräistä käytöstä

Rasmus on saanut hallinäyttelyissä omituisia säpsymiskohtauksia, jotka ovat hyvin todennäköisesti lieviä epilepsiakohtauksia. (lisäksi keväällä -05, jonka lääkäri diagnosoi lumisokeuskohtaukseksi).

Lahdessa 15.1.06 Rasmus alkoi säpsyä esittäjäänsä ja muuta ympärilläolevaa kesken kilpailuarvostelun, ja siristeli samalla silmiään. Halli oli pölyinen, ja Rasmus lähtikin autoon silmähuuhtelulle. Silmähuuhtelun jälkeen normalisoitui, joskin reagoi aivan silmien edestä kulkevaan liikkeeseen siristelemällä. Ennen säpsymistä oli aivan normaali itsensä.

Tampereella 19.3.06 Rasmus alkoi säpsymään avointen urosten avauskehässä aivan yhtäkkiä. Oli "pihalla" vielä kehän laidallakin jonkin aikaa, mutta yksilöarvosteluun mennessä taas normaali itsensä. Kuten myös ennen säpsymiskohtausta.

Kolmas kerta toden sanoo.. Lappeenrannassa 17.4.06 Rasmus alkoi säpsymään tuomarin luo mennessään. Oli menossa moikkaamaan tuomaria, kun yhtäkkiä pistikin liinat kiinni. Kehästä poistuessaan palautui taas normaaliksi, ja oli loppupäivän normaali.

Joensuussa 30.6.2007 Rasmus sai säpsymiskohtauksen ulkotiloissa. Aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta ei taas tunnistanut kehän laidalla ympäriltään tuttuja ihmisiä. Säpsymistä kesti tällä kertaa melko pitkään, koska Rasmus säpsähti jotain vielä kehässäkin. Jonkin aikaa näiden jälkeen se myös siristeli silmiään, jos esim. liikutti kättä sitä kohti. Rauhoittui kuitenkin jossain kohtaa ja oli aivan normaali loppupäivän, eli vielä monta tuntia.

Mikkelissä 1.2.2009 olimme Rasmuksen kanssa tokokoulutuksessa. Rasmus alkoi yhtäkkiä säikkyä kaikkea ympärillään. Se tuli halliin joka treenikerralla (3krt) omana itsenään, mutta pian alkoi säikkyä. Ihmiset, äänet, aivan kaikki pelotti, eikä treenaamisesta tullut mitään. Sama käytös toistui lievempänä pari päivää tämän jälkeen. Rasmus sai kohtauksen tämän päivän yönä, ja on sen jälkeen ollut treenatessa oma itsensä, tosin halliin en ole sitä vienyt. Kastrointi sekoittaa hormoneja, joka vaikuttaa epilepsiaan? En tiedä. Toivottavasti tämä ei toistu, koska emännästä tulee tilanteessa aivan kädetön.

Tampereella 15.8.2010 tokokisoissa Rasmus säikähti tuttua ihmistä aivan totaalisesti. Ja sen jälkeen alkoi taas "tyypillinen" kaiken säikkyminen. Ei meinannut esim. antaa tuomarin koskea itseensä ollenkaan, kun mentiin kehään. Käytös jatkui paikallaolojen aikana, laantui jonkin verran yksilöliikkeiden aikana, mutta Rasmus säikähti selvemmin taas jotakin neljännen liikkeen kohdalla. Päädyin keskeyttämään koko kokeen, koska en saanut Rasmuun mitään otetta. Epiäkö? Todennäköisimmin, vaikkei sitä tietenkään varmaksi voi sanoa. Otin Rasmuksen autosta vielä ennen kotiinlähtöä. Se käveli ihan normaalisti alkuun, mutta mentyään moikkaamaan ihmisiä käytös alkoi uudestaan. Kohtausta emme ole tämän jälkeen bonganneet niinkuin edelliskerralla, kirjoitan tätä nyt 22.8. eli viikko tapahtuneen jälkeen.
© Miia Aarnio 2005-2010