Vanhempia kuulumisia (2003-2009) (Avautuu uuteen ikkunaan)   4.9.2010 - Pikakelaus viime aikojen tapahtumista Koiramaisia tapahtumia on viimeiseen pariin viikkoon mahtunutkin jonkin verran, ja monenlaista! Ruska kävi möllitokoilemassa 25. edellistä kuuta. Akka teki liikkeet tasonsa mukaisesti, ja lisää tarinaa aiheesta löytyy blogista. Emäntää himottaisi akkaa ilmoittaa johonkin viralliseenkin karkeloon tälle syksylle, mutta katsotaan nyt vielä. Viime viikon sunnuntaina alkanut juoksu pitää meidät pois kimppatreeneistä jonkin aikaa. Viime lauantaina Ruska kävi Venäjällä. Tuliaisina yksi jun-SERT ja toisesta näyttelystä EH. Akka oli taas ollut kovin aralla päällä, mikä vaikutti toiseen tulokseen. Sunnuntaina Ruska kävi agilitykisoissa turistina ja oli alkuun pelokas sielläkin. Mutta yhtäkkiä teki hienoa tottista samassa häiriössä ja löysi leikkikavereitakin, joiden kanssa paini aivan rennosti. Onko tuo nyt sitten lintu vai kala, se selvinnee jossain vaiheessa. Viime sunnuntaina Rolle ja Mikko kävivät hakemassa kolme hyllyä agikisoista. Olimme koko talous asuntovaunureissulla pe-la välisen yön ja tarkoitus oli siinä sivussa saada Rolle väsyneeksi ja vastaanottavaisemmaksi. Olisihan se varmaan ollutkin, mutta Mikko oli jo niin väsynyt, että homma ei toiminut lainkaan. Uusia kisoja ei ole katsottuna tällä haavaa. Ja sitten tänään. Rolle ja Mikko kävivät hakemassa kokemusta jälkikokeesta. Tällä kertaa koulari jäi saavuttamatta ja puutteita löytyi kaikilta osa-alueilta. Toivottavasti aikataulu sallii treenaamista sen verran, että ehtivät tänä syksynä kokeilemaan uudestaan. Rasmus ja emäntä olivat samaan aikaan tokoilemassa. Emännän peloista huolimatta Rasmus oli täysin normaali itsensä. Muutaman liikkeen onnistuimme nollaamaan, sen meille helpoimman eli idarin ja merkkiä vaatineet ruudun ja ohjatun noudon. Lisää löpinää tapahtuneesta on treeniblogissa. Emäntä on äärettömän tyytyväinen hallinnan kestämiseen, sen eteen on tehty Töitä! Nyt pidetään pieni hengähdystauko tapahtumien suhteen ja mietitään syksylle jotain, tai sitten ei. Emännän kamera sanoi sopimuksensa irti ja odottaa korjaukseen lähetystä, joten tuoreita kuvia ei ihan hetkeen ole luvassa. Kirpeää syksyä kaikille sivuilla vierailijoille!   22.8.2010 - Jopas on kuulumisista kulunut aikaa! On pukannut kiirettä sinne ja tänne, joten päivitykset ovat jääneet paitsioon. Aloitetaan nyt viime sunnuntaista ja tokon rotumestiksistä. Rasmus sai jonkin sortin kohtauksen ennen kokeen alkua ja säikähti tuttua ihmistä aivan totaalisesti. Siitä alkoi alamäki, josta ei ollut tietä ylös. Tarkempi selostus tapahtuneesta on treeniblogissa ja Rasmun kohtauspäiväkirjassa. Toinen ajankohtainen tapahtuma oli Ruskan eilinen näyttely, joka sekin päättyi vähän ikävissä fiiliksissä. Ruska oli ihan normaali reipas itsensä näyttelypaikalle tultuamme. Vähän ennen kehän alkua Ruska säikähti kuulutusta ja lisäksi kehässä juostessaan ilmeisesti mikrofonista kuulunutta pamausta. Ruskan olemus oli kehässä kaikkea muuta kuin rento, mutta tuomarin kopeloinnissa ei (onneksi) ollut mitään ongelmaa. Tuloksena ERI3, arvostelu löytyy Ruskan näyttelysivulta. Kiitos Satulle Ruskan handlaamisesta! Tulevaisuuden suunnitelmiakin on, ihan jopa päällekkäisyyksiin asti! Ruska lähtee ensi lauantaina Venäjälle näyttelyyn ja Rolle ja Mikko agiliitävät sunnuntaina. Seuraavana viikonloppuna Rolle ja Mikko kokeilevat jälkikokeen meininkiä ja samaan aikaan Rasmu ja emäntä tokoilevat kotikentällä. Kuvassa hurtat vahtivat Matiaksen ja Mikon leikkejä. Ei siitä ihan kuka vain kyselemättä läpi kävelekään. Meidän pienet paimenet.   1.8.2010 - Aginollaa, jälkikoiraa, tokokoiraa... Rolle ja Mikko tekivät viikko sitten hienoa työtä ja saivat ensimmäisen aginollansa! Ja vielä hienosti voiton kera, aikaeroa toiseksi tulleeseen tuli hurjat 0,01 sekuntia! En kerennyt näkemään tuota rataa eikä sitä valitettavasti ole videollakaan. Kisakirjamerkintä kuitenkin varmistaa, että niin siinä pääsi käymään. Toisella radalla Mikko sössi keppien aloituksen ja siitä vitonen, tämän radan video löytyykin galleriasta. Hienoa pojat! Ruska on palautunut täysin normaaliksi, ja senkin kanssa on voitu taas treenata niin tokoa kuin jälkimistäkin. Rasmuksen kanssa on tehty "vain" tokoa. Ja tehdään jatkossakin tiiviisti, koska joku hullu meni ilmoittamaan sen rotumestaruustokoihin temppuilemaan! Kaksikon touhuista löytyy sanailua treeniblogista. Kuvassa Ruskalla suussaan Ruskan Suuri Aarre tänään. Rolle on ajanut muutamia jälkiä, ja tekee sen erinomaisesti. Kepit löytyvät ja löytävät perille. Tulevaisuuden suunnitelmissa on janaharjoituksia, ja sitä inhottavaa tottista. Hiukan ovat tottiskentällekin eksyneet, mutta jostain pitäisi löytää (Mikolle) motivaatio laittaa homma pakettiin. Agilitykisoja eivät ole katselleet, vaan makustelevat vielä ensimmäistä nollatulosta. Jäädään treenaamaan ja panikoimaan Rasmun tulevaa tokokoetta. Ja Ruska on menossa näyttelyyn 21.8. Kouvolaan.   24.7.2010 - Purentavammainen erkkarissa, ja mahavammainen kotona Ruska aiheutti pienimuotoisen paniikin tiistaina. Se alkoi vajaan tunnin päästä ruokailusta (klo ~12.30-13) olla kovin levoton ja pahoinvoivan oloinen. Läähäti läähätti ja ulkona olisi halunnut vain syödä heinää. Pian Ruskan maha alkoi turvota palloksi. Suunta tohtoriin siis. Röntgenkuva näytti, että mahalaukku on kaasuuntunut ja laajentunut. Mitään hengenhätää ei kuitenkaan siinä kohtaa ollut, joten lähdimme kävelemään eestaas, josko ilma lähtisi sillä liikkeelle. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan tilanne jopa hieman paheni. Seuraavaksi Ruska laitettiin tippaan, jotta sai nesteitä, lisäksi Ruska sai lääkettä tehostemaan ruoansulatuksen toimintaa. Ruskan vointi oli kehno koko ajan, mutta seuraava röntgenkuva näytti, että maha on lähtenyt pienenemään. Puoli viiden jälkeen Ruska alkoi rentoutua ja hengitys alkoi tasaantua. Ruska jopa nukahti lääkärin pöydälle. Ja vihdoin viiden aikaan röntgenkuva kertoi mahan palautuneen normaalin kokoiseksi. Kyllä siinä kerkesi monta kertaa käymään kylmä hiki otsalla, mutta onneksi selvittiin näin "vähällä". Ruska on ollut toipilas siitä lähtien. Ruokinta palautetaan hiljalleen normaaliksi, tänään Ruska on saanut jo puolet annoksesta kuivamuonaa, ja toisen puolen edelleen kaurapuuroa ja kanaa. Torstaina Ruska ulosti hirmuisen läjän heinää, jonka seassa oli tennispallonpalasia. Olisiko siinä syytä tälle oireilulle? Ruskan vointi on ollut hyvä, mutta se on torstaista asti röyhtäillyt aina välillä tennispallon hajuisia röyhtäyksiä, joten liekö mahassa on edelleen pallon palasia. Toivottavasti tulevat ulos ongelmitta, jos niitä siellä vielä on. Hyvä vointi, nälkä ja koko ajan lisääntyvä energia tuntuvat kuitenkin positiivisilta merkeiltä. Ruska jäi luonnollisesti kotiin tänään, eikä suunnannut erkkariin. Rolle kävi Mikon kanssa hakemassa H:n. Tuomari oli ihastunut Rolleen kovasti, mutta ei katsonut huonoa purentaa läpi sormien. Arvostelu on Rollen näyttelysivulla. Nooh, eihän siitä montaa kertaa ole rokotettukaan. Treeniblogiin on sanailtu jotain tämän iltaisista pienistä tehtävistä. Ja mainittakoon tässäkin, että kaksikko Rolle & Mikko törmäsivät jäljellä kyykäärmeeseen! Onneksi Herra Kyy oli levännyt kerällä, eikä ollut uhkaillut jäljestäjiä! Huomenna onkin vuorossa Rollen agiliitoa.   19.7.2010 - Terveisiä Vuokatista! Suuntasimme viime viikon päätteeksi neljän päivän lomalle Vuokattiin. Mahduttiin kuin mahduttiinkin koko perhe autoon, kun tavarat pakattiin takapenkille Matiaksen viereen ja kiinnitettiin kunnolla kuormaliinoilla. Takakontin veräjäkin sai vihdoin lukot, jotta koirat saattoi jättää turvallisin mielin autoon, kun tarvetta oli. Rasmuskin oli kontissa haukkumatta ja rauhassa! Ihmeitä tapahtuu! Maisemat olivat aivan upeita ja Vuokatinvaaralle kavuttiin parinakin iltana. Kaikenlaisia reissukuvia on lisätty galleriaan. Yövyimme Katinkullan tilavassa hotellihuoneessa. Ympäristössä oli mukavia lenkkimaastoja, ja bongattinpa sitä saukkokin läheiseltä järven rannalta! Ruskan-tuska otti ja väsyi reissusta sen verran, että kuppi meni nurin lähtöpäivänä. Siihen asti kaikki meni ihan normaalisti ja ongelmitta. Liekö on pysyvä ominaisuus Ruskalla, että väsyessä katoaa tolkku, vai voisiko tämä edelleen olla jokin ohimenevä vaihe. Tulevaisuus näyttää. Koko lauma on ollut väsynyt vielä tänäänkin, joten kyllä se kaikki uusi asia poikienkin päille kävi. Mikko kyseli kolmantena aamuna lisää ruokaa koirille. Sitä kun ei enää kassista löytynyt. No joo, kolmen päivän ruoat ei ole sama kuin kolme annosta ruokaa, jos koirat syövät kaksi kertaa päivässä. Kajaanista löytyi onneksi Acanan myyjä, joten koirat saivat sapuskansa, eikä emäntä saanut enää kamalasti moitteita. Ensi viikonloppu onkin sitten täysin koiramainen. Erkkariin lähdetään lauantaina Rollen ja Ruskan kanssa. Ja sunnuntaiksi Mikko ilmoitti Rollen agilitykisoihin. Siinä toivossa, että pitkä erkkaripäivä söisi jätkästä sen verran virtaa, että olisi radalla helpommin hallittavissa. Koitetaan viikolle kaivella treenimotivaatiotakin taas jostain! Tässä meinaa vallan laiskistua!   13.7.2010 - Helteistä elämää Syväsmäessä Päiviä jatkunut helle vie emännästä mehut melko tehokkaasti. Ei saa tietenkään valittaa, kun on oikea kesä, mutta sillä verukkeella voi olla enempiä treenailematta. Onneksi sisätilat pysyvät viileinä ilmalämpöpumpulla! Koirat ovat harrastaneet lähinnä uimista. Galleriaan onkin lisätty polskimiskuvia parilta päivältä. Tuoreimmissa kuvissa vilahtaa ihmispentukin, joka on jo tottunut mukanakulkija. Matias tykkää seurata koirien touhuja, ja tarrata karvoihin kiinni aina, kun joku koirista sen sallii. Ja koirathan sallivat, eivät ole moksiskaan. Pientä treeniä on parina päivänä tehty kotipihassa, mutta ei mitään sen isompaa. Niistä muutama sana treeniblogissa. Rasmun suu on kestänyt pallopalkankin ongelmitta, joten nyt se pitäisi taas touhuta, kun mahdollisuus on. Ruskan seuraaminen puolestaan on edistynyt ihan pienellä treenillä huimasti. Isännän kesälomaillessa olisi tarkoitus tehdä pieni koko talouden lomamatka, ja erkkarikin lähestyy kovaa vauhtia. Tokokisat kovasti houkuttelisivat, mutta katsotaan nyt vielä jonkin aikaa tilannetta. Roope ja Rekku ovat olleet kovasti mielessä monta kertaa. Tämän kolmikon kanssa kulkeminen on niiiiin äärettömän helppoa, mutta aina käy mielessä, että hankaluutta en valittaisi, jos lauma vielä olisi koko komeudessaan. Ikävä on.   3.7.2010 - Hei me lennetään, tai ainakin liidetään Heräsin tänään ennen ylösnousua ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi suunnaten koulutuskentälle. Tarkoituksena oli tehdä tokoa kolmikon kanssa, mutta suunnitelmat muuttuivat perillä agiliidoksi. Hienoja liitäjiä ovat, koko lauma! Enempi tarinaa löytyy treeniblogista. Sairastuvan kuulumiset ovat tällä haavaa hyviä. Rasmun suu on parantunut hyvin ja ikenet ovat kestäneet niin paini- kuin keppileikkejäkin ongelmitta. Erilaisten esineiden kantaminen, tai lähinnä nostaminen, on vähän hankalaa ilman yläkulmureita, mutta eivätköhän ne noutokapulat vielä nouse. Kahvilusikan kanssa Rasmu sai ährätä tovin ennenkuin sen sai ylös, mutta Rasmun tapaan periksi ei anneta. Treenimotivaatio osoittaa taas noususuuntaan, joten katsellaan tulevaisuudelle jotain koetavoitteitakin. Kennelyskä viipyi Ruskassa 2,5 vuorokautta, ja onneksi hyvin lievänä. Pojista kumpikaan ei yskää onneksi saanut, ja nyt on kahden viikon karanteenikin lusittu. Jospa se tästä taas. Agilitya eivät Mikko ja Rolle tälle kuulle ottaneet, kun eivät ole treenaamaankaan päässeet. Uusi yritys elokuun puolella. Erkkari on siis seuraava koiramainen tapahtuma muutaman viikon päästä. Tuoreita polskimiskuvia muutaman päivän takaa on lisätty galleriaan.   21.6.2010 - Jokohan kohta riittäisi tämä sairastelu taas? Ruska köhäisi kerran viime tiistai-iltana, tervetuloa kennelyskä. Keskiviikkona köhiminen oli selvästi runsaampaa, mutta rauhoittui jo torstaina. Eikä ole sen jälkeen onneksi enää palannut. Jännityksellä odotamme, saavatko pojatkin yskän riesakseen. Toistaiseksi ovat olleet oireettomia. Rasmukselle piti aloittaa antibioottikuuri, kun oikea puoli yläikenestä alkoi punoittaa selvästi. Rasmus itse ei ole mitenkään tuonut esille, että ien olisi kipeä, vaan kantaisi lelut ja kepit ihan normaalisti. Se on toistaiseksi vielä kielletty. Kuivamuonaa Rasmus on syönyt viime viikon alusta asti ihan ongelmitta. Ja riekkuakin on saanut viime viikon loppupuolelta. Antibioottia jatketaan vielä vajaa viikko, toivottavasti se riittäisi. Lisäksi Rasmus sai (nukutuksen jälkeen odotetun) epikohtauksen viime viikolla, siitä enempi kohtauspäiväkirjassa. Meillä on eletty treenitaukoakin tähän väliin. Rasmus luonnollisesti on terveydellisistä syistä tauolla, ja Ruska on jäänyt tauolle vähän siinä sivussa. Rollen ja Mikon agitreeneissä alkoi kesätauko, joten silläkin saralla on lomaa. Ruskan kanssa ei päästy haistelemaan näyttelytunnelmia yskän takia. Ruska ja Rolle lähtevät näillä näkymin erkkariin heinäkuun lopulla. Ja Rollella ja Mikolla on aikomuksena agiliitää muutama rata heinäkuun puolessa välissä. Siinäpä sitä jo onkin, Rasmulle tokokoetta sitten, kun vointi sen sallii.   13.6.2010 - Potilaan kuulumisia ja ulkomaanreissuja Rasmus tosiaan visiteerasi hammaslääkärissä keskiviikkona. Molemmat yläkulmahampaat poistettiin suunnitelman mukaan, ja lisäksi yläleusta löytyi yksi haljennut I2-hammas, joka poistettiin samalla nukutuksella. Rasmuksen toipuminen on alkanut hyvin. Kipulääkettä annettiin eiliseen asti ja ruoka on vielä pehmeää, eli puuroa ja lihaa. Ahmatin ruokahalu on ollut koko ajan normaali, ja kovasti tekisi mieli jo leikkiäkin, mutta ainakin pari päivää otetaan vielä normaalia rauhallisemmin. Ruska vietti viikonloppua Pietarissa näytelmissä ja kyläillessä Satun ja Mikan ilona. Lauantain tulos oli upea, Ruska oli ROP ja sai junnusertin. Tänään tulokseksi jäi puhdas ERI ilman lisukkeita. Tänään Ruska oli jostain syystä käyttäytynyt todella pelokkaasti kaikkea ja kaikkia kohtaan. Mitään syytä tälle käytökselle ei tuntunut olevan, se vain alkoi, kun kööri saapui näyttelypaikalle. Lauantaina Ruska oli ollut aivan normaali itsensä ilman ongelmia. En tiedä olisiko pikkukoira ollut jo niin väsynyt vieraista paikoista ja vieraiden ihmisten kanssa reissaamisesta, että kuppi meni vain nurin. Hyvissä käsissä on pikkuakka kuitenkin ollut, siitä suuri kiitos Satulle ja Minnalle! Sen verran käytös ihmetyttää ja harmittaa, että käymme ensi viikonloppuna haistelemassa näyttelytunnelmia turisteina. Saas näkee, millaista on käytös sitten.   3.6.2010 - Hammaslääkäriin käy Rasmun tie Rasmus alkoi maiskuttelemaan viime viikolla ja ajattelimme seurata tilannetta muutaman päivän, jotta meinaako mahaan tulla jotain. Mikko katsoi sunnuntaina Rasmuksen suuhun ja sieltä löytyikin yllätyksenä tulehtunut ien oikean yläkulmurin ympäriltä. Tarkempi tutkimus paljasti, että vikaa on enemmänkin. Alakulmuri on syönyt ikenen pois yläkulmurin etupuolelta, ja tämä on aiheuttanut tulehduksen. Samaa vikaa on myös toisella puolella, mutta se ei ole kerennyt vielä tulehtumaan. Hammaslääkärin kanssa keskusteltuani Rasmus rupesi syömään antibiootteja, ja ensi viikon keskiviikkona matkataan poistattamaan hampaita, jotta tilanne saadaan kerralla rauhoittumaan. Missälie vaiheessa purenta onkaan näin paljon muuttunut tämän ikäisellä koiralla? Tulehdus lienee alkanut viime viikolla Rasmun alettua maiskuttelemaan. Mitenkään muuten Rasmus ei ole hampaitaan oireillut, vaan syönyt ja juonut ja kantanut kepit ja kapulat ongelmitta. Lisää aiheesta ensi viikolla. Muuten talouteen ei kuulu treenaamista ja lenkkeilyä kummempaa. Kuvia on lisäilty silloin tällöin galleriaan. Rasmuksen ja Ruskan kanssa on tokoiltu (lisää kaksikon touhuilusta treeniblogissa) ja Mikko ja Rolle ovat agiliitäneet ja hiukan tottistelleet kovasti patistettuina. Ei meinaa tottis kaksikolle maistua, vaan kaipaavat agilityn vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ehkä se sieltä vielä..   23.5.2010 - Kisoja siellä ja kisoja täällä Lauantaina Mikko suuntasi Rollen kanssa agikisoihin, ja samaan aikaan minä ja Rasmus korkkaamaan tokon EVL:ää. Ruska jäi kotiin Matiaksen vahdiksi, ja oli kuulemma kovasti poikaa vahtinutkin, kun Rasmus ei ollut kotona sitä tekemässä. Rolle ja Mikko saivat saaliiksi pari hylkyä ja yhden radan vitosella. Hylkyradoilla oli kuulemma kaikenlaista häslinkiä, ja vitosella ongelmaksi koitui rengas (jälleen kerran). Ei vain Rollella riitä maltti suorittaa sitä virheettä, tosin Mikkokin huuteli tällä kertaa aivan turhaa häiriötä Rollen menolle. Kontaktit sujuivat jo paremmin kuin aiemmilla kerroilla, joten edistystäkin on tapahtunut huolimatta hylkäyksistä. Parivaljakko jää toistaiseksi treenaamaan ongelmakohtia ja palaa kisa-areenoille jossain vaiheessa kesää. Samaan aikaa toisaalla temppuilimme Rasmun kanssa uusia liikekuvioita. Ainoa tavoitteeni oli saada hallinta pysymään kasassa, ja siinähän perkule onnistuttiin!! Sain pidettyä oman pääni kasassa poikkeuksellisen hyvin, ja niinpä ei Rasmullekaan tullut tarvetta tai tilaisuutta kokeilla kanttiani. Ai että minä olen tyytyväinen sekä hurttaan että itseeni! Tulokseen emme yltäneet liikkeissä tulleiden virheiden takia, niistä voi lukea enemmän treeniblogista. Tuoreita kuviakin lisäilin, kun lauma kävi heittämässä talviturkit tällä viikolla.   17.5.2010 - Huh huh hellettä, ja Ruska misseilemässä Ruska kävi lauantaina näyttelyssä Lappeenrannassa. Tulos oli hieno junnuluokan ERI2 ja PN3! Ruska käyttäytyi kehässä paljon sivistyneemmin kuin edelliskerralla. Liekö helteessä kehän laidalla kavereiden kanssa leikkiminen vei mehut sen verran, että kehässä ei enää koikka-loikkia nähty. Hieno pikkuakka! Arvostelu on kirjailtu Ruskan näyttelysivulle. Eilen oli sitten pojan ristiäisten vuoro ja koirat pääsivät sen johdosta päivähoitoon läheiseen Pääskyniemen koirahoitolaan. Kolmikko oli pärjännyt hoitolassa ongelmitta ja hoitolan pitäjän mukaan kolmikko tuntui oikein mukavalta ja tasapainoiselta sakilta. Koirathan eivät ole koskaan aiemmin olleet vieraassa paikassa hoidossa, mutta nyt uskaltanemme jatkossakin turvautua hoitolan palveluihin. Ja tulevaisuuden koirankaitsija sai nimekseen Matias Eemeli. Keli on ollut kovin helteistä, mikä on näkynyt treenatessakin. Jopa ikiliikkuja Ruska on hiukan hitaampi ja väsyneempi. Vaikka tekeminen niin harrastuksissa kuin vapaallakin maistuu kolmikolle helteestä huolimatta. Onneksi vesikuppia voi täyttää tiheään tahtiin ihan hanasta eikä kantovedellä! Viikonloppuna onkin sitten luvassa Rollelle ja Mikolle kolme agistarttia ja Rasmukselle EVL:n korkkaus. Näyttelyihin emme näillä näkymin eksy ennen heinäkuun erikoisnäyttelyä.   13.5.2010 - Agilitya ja vedenjuontia Rolle ja Mikko kävivät tänään agireissulla Pieksämäellä. Vaikkakin meno oli jo parempaa kuin Varkaudessa, ei se vielä riittänyt. Ongelmia oli Rollella taas löytää kontaktiesteille. Jonkinlainen motivaationpuutehan sitä kai vaivaa, kun ei yhtään hae itse? Vaikka syytä on toki Mikossakin, niin ei se sentään kaikkea selitä. Rolle kuitenkin muuten osaa lukea rataa hyvin, mutta kontakteja ei. Ensimmäiseltä radalta 15 virhepistettä ja vajaa 2 sekuntia alle ihanneajan. Toiselta radalta hylly ennenkuin meno kerkesi edes alkaa. Rolle oli varastanut ja käynnistänyt ajanoton. Mikko ei ollut sitä huomannut, vaan palautti Rollen istumaan paikoilleen. Sen jälkeen meno oli kuulemma kovin sunnuntaitekemistä Mikon osalta, ja sen näköistä sitten Rollenkin meno. A-rata on videolla ja lisätty galleriaan. Sinne on myös vihdoin lisätty Varkauden rohellusvideot. Eilisestä lähtien olemme harrastaneet kotona taas vedenjuontia! Lähes puolitoista kuukautta ehdittiinkin olemaan ilman juomakelpoista vettä, mistä vielä reilu viikko täysin vedettä. Veden pilaantumisen syyksi paljastui roudan liikauttama kaivonrengas ja saumasta kaivoon päässeet pintavedet. Mikko ehjäsi sauman ja kaivo desinfioitiin sen jälkeen. Sitten hajosi jo vesipumppukin, mutta Mikko sai senkin vielä ehjättyä. Onhan tämä ollut oma shownsa kaikinpuolin, mutta lopussa kiitos onneksi seisoo. Koirienkin kuppiin uppoaa yksi jos toinenkin litra päivässä. On sitä tonkkatolkulla kotiin kannettukin, huh huh. Roopea on edelleen ikävä, mutta on se jo helpottanutkin. Roope eli niin pitkään, ettei sen puoleen jäänyt mitään hampaankoloon niinkuin Rekun kohdalla. Lisäksi se ei koskaan ollut perskärpänen ja koko ajan läsnä, kuten belgit. Isoin ikävä iskeekin aina nukkumaanmennessä, kun ei tarvitsekaan kippuralle käydä sanomassa erikseen hyvää yötä. Myös pihahommat ovat edelleen kovin orpoja. Lauantaina onkin sitten Ruskan näyttelyn vuoro. Kovin on akka karvaton, mutta mitäpäs tuosta. Sunnuntaina onkin sitten pojan ristiäisten vuoro. Josko ensi viikolla ehdittäisiin vähän hengähtämäänkin taas välillä.   5.5.2010 - Ajatuksia sanoiksi Ei ole ollenkaan kiva tehdä pihatöitä, kun vierestä ei kuulu kippurahännän tasaista päällysmiehen haukkua. Kyllä on sitä räksytystä ikävä, vaikka se monesti raastoikin hermoja. Maanantaina lääkäriin ajaessa ei haukku tuntunut lainkaan häiritsevältä, Roope jaksoi haukkua tuttuun tapaansa koko ajomatkan. Roope sai keskiviikkoiltana selvästi aiempia vahvemman vapinakohtauksen, joka kesti muutaman sekunnin ajan. Silloin ajattelin mielessäni, että noniin, nytkö se alkaa sitten olla tässä. Vapinoita ei kuitenkaan tullut enää sen enempää ja Roope oli ihan normaali kaikinpuolin. Torstaina belgisakki kävi osteopaatilla ja Roope jäi hoitajien kanssa kotiin. Se ei tullut hoitajiaan edes moikkaamaan, mutta kuvittelin, että se vain murjottaa, kun ei päässyt mukaan. Roope ei ollut tullut sängyn alta pois kertaakaan koko päivän aikana (11-20). Illalla se lähti ulos ja söi ihan normaalisti, kuin myös perjantaiaamuna. Perjantai-iltapäivällä lähdin Roopen kanssa postilaatikolle. Roope läähätti "kuumissaan" jo portista päästyämme, vaikka aurinkokaan ei paistanut. Loppupäiväksi se majoittui tiukasti sängyn alle, ja piti hakea vähän kuin väkisin ulos illalla. Iltaruoan se söi, mutta kovin vaisusti normaaliin ahmimiseen verrattuna. Lauantaina ja sunnuntaina Roopen vointi aaltoili edestakaisin. Kipulääkettä annettiin, kun Roope pari kertaa läähätti tullessaan sängyn alta. Johonkin sitä koski, koska kuuma ei voinut olla. Kipulääke auttoi selvästi Roopen yleisoloon, mutta syöminen ei kuitenkaan maistunut, etenkään iltaisin. Sunnuntai-iltana Roope ei syönyt muron muroa. Vapinat/tärinät eivät lisääntyneet/pahentuneet viikonloppunakaan. Maanantaiaamuna Roope lähti ulos mielellään ja haukkui belgien leikkimiset niinkuin joka aamu. Jotenkin odotin, että se hotkaisisi ruokansa ulkoilun jälkeen normaaliin tapaan, eikä minun tarvitsisi soittaa Sitä puhelua vielä tänään. Todellisuus oli toinen, Roope söi pari muroa ja oli valmis lähtemään taas sängyn alle. Ei siinä auttanut kuin niellä itkua ja soittaa tohtoriin. Kun maailman ahneimmalta koiralta katoaa ruokahalu, on jotain jo isommin vialla. Sain ajan heti aamusta ja pakkasin Roopen ja pojan autoon. Mikko tuli tohtorin pihalle pitämään pojalle seuraa, ja minä halusin tehdä tämän lääkärireissun yksin. Ei ketään muuta kuin me kaksi. Roope oli lääkärissä kovin rauhallinen normaaliin stressaamiseen verrattuna. Se kävi syliini/viereeni makaamaan rauhoitteen saatuaan. Roope nukkui pois rauhallisesti, ja jätti jälkeensä järjettömän ikävän. Vähän harmittelin nyt jälkikäteen, että otin ajan niin pian aamusta, emmekä kerenneet enää mihinkään kävelylle tmv. Toisaalta mietin, että olisiko Roope sellaista jaksanutkaan, kun perjantainen postinhakukin otti niin lujille. Eipähän tarvinnut Roopen ihmetellä itkevää emäntää yhtään pidempää, johan minä olin viikonlopunkin valmiiksi surenut ja itkenyt. Jos Rekun lähdön jälkeen tuli hiljaista, niin nyt meillä on täysin äänetöntä. Rolle välillä räkyttää Ruskaa leikkimään, mutta siinäpä se. Silmät etsivät Roopea vaatehuoneesta aina, kun siellä käy. Tulee myös kurkattua sängynreunaa siinä toivossa, että alta pilkistäisi kippurahäntä tai punainen tassu. Mutta kun ei, niin ei. Eilen kaupasskäydessäni lompakosta löytyi Roopen karvoja sen jäljiltä, kun toin pienen tupon karvaa lääkäristä kotiin talteen. Kyllä se hymyilytti, vaikka itkua saikin nieleskellä autolle asti. Belgit eivät ole noteeranneet Roopen puutetta millään tavalla. Vaikka Rasmus on hakenut Roopen monen kuukauden ajan ulos ja syömään, ei se ole yrittänytkään tehdä sitä kertaakaan enää. Kai nekin ymmärtävät, että Roopea ei makuuhuoneesta enää löydy. Sydän kysyy edelleen, että oliko tämä nyt aivan välttämätön päätös. Järki taas sen, että Roopen kannalta tämä oli ainoa oikea päätös. Se oli jo "jatkoajalla" antibioottien kanssa, kun ei tiedetty, että mihin ne oikein auttavat. Liekö se antibioottien lopetus edesauttoi tätä yleiskunnon huononemistakin. Tiedä häntä. Roopea en halunnut avattavaksi laittaa. Syyllä ei ole mitään väliä, eikä sen selviäminen auttaisi asiaa millään tavalla. Roope lähti tuhkattavaksi ja uurna tulee aikanaan kotiin. Rekunkin tuhkat ovat vielä hyllyssä tallessa, josko kaverusten tuhkat levitettäisiin sitten yhdes koos johonkin. Sanoin Roopelle, että vie Rekullekin terveisiä. Molemmat ovat tällä hetkellä kovasti mielessä, ja saavat kyyneleet silmiin äärettömän helposti. Ilman Roopea meidän elämämme tuskin olisi näin belgimäistä. Roope se minut harrastuksiin ajoi ja sai kaipaamaan pikkuisen yhteistyökykyisempää koirakaveria. Roope myös paransi Mikon koirapelon. Ensimmäisiä kertoja Roopea tavatessaan Mikko juoksi suurinpiirtein karkuun. Ja muutamaa vuotta myöhemmin lauma alkoikin kasvaa ja Mikosta tuli kelpo koiraharrastaja. Paljon se antoi, pieni kippurahäntä. Ennenkaikkea oman itsensä niin monen vuoden ajaksi eläen mukana kaikissa elämänmullistuksissa. Roopea jäivät erityisesti kaipaamaan myös äitee ja Tomppa, kerkesihän Roope heitäkin viihdyttämään useamman vuoden ajan ennenkuin muutti mukanani. Jos viime kesänä oli Ruska pitämässä meillä showta Rekun mentyä, nyt se on tuo ihmispentu. Elämä jatkuu taas, ja ikävä helpottaa jossain vaiheessa sen verran, ettei jokaista muistoa tarvitse vetistellä. Ikävä on, ei sille mitään voi. Kiitos kaikille Roopea muistaneille, kippurahäntä on ollut monelle mukava tuttavuus. Belgien kuulumisista sen verran, että osteopaattikeikka oli tarpeellinen jokaiselle, vaikkei mitään suurempaa murhetta onneksi kenestäkään löytynytkään. Rolle ja Mikko rohelsivat agilitykisoissa kaksi hyllyä. Osteopaatin jälkeinen kolmen päivän lepo ei oikein tainnut Rollelle sopia ennen kisoja, sen verran rohellukseksi se liitäminen sitten sunnuntaina meni. Videoita lisäilen, kunhan kerkeän. Ensi viikolla Rolle agiliitää torstaina ja Ruska misseilee lauantaina.   3.5.2010 - In memoriam Roope Kettunen Roope lähti tänään 3.5.2010 päällysmieheksi Rekun viime kesänä perustamalle tennispallopurkaamolle. Ja on varmasti maailman paras siinä hommassa. Maailman rakkaimmalle Roopelle rauhallista matkaa, vie terveisiä Rekullekin. Ikävä on aivan järjetön.   28.4.2010 - Terveysuutisia - Ruska A/A & 0/0! Ruskan luustokuvien lausunto oli ilmestynyt tänään KoiraNetiin. Ruska on parasta A-luokkaa, lonkat siis A/A, kyynärät 0/0 ja selkähän todettiin terveeksi kuvauspäivänä. Lonkkamaljojen mataluus oli siis niin pientä, ettei sillä ollut arvosanaan vaikutusta. Hyvä näin! Ja onpahan tässä tämän talouden ensimmäinen kokonaan A-lonkkainen yksilökin sitten! Roopen osalta terveysuutiset ovat vähän huonompaa mallia. Roopen korvat alkoivat kerätä moskaa, mikä johtui todennäköisesti pitkään syödyistä antibiooteista. Päätimme, että lääkkeestä tulevaa sivuvaikutusta emme ala lääkitsemään, joten antibioottien antaminen lopetettiin viime viikon alkupuolella. Roopen tilannetta seuraillaan ja toivotaan, että tilanne ei huonone. Tällä hetkellä vapinat eivät mainittavasti ole lisääntyneet, mutta tilannehan voi toki muuttua. Keli on ollut treenaamaan houkuttelevaa viime päivinä, ja sitä onkin hyödynnetty. Lisäksi kävimme Ruskan kanssa agilityn alkeiskurssin "pääsykokeessa" eilisiltana. Ruska käyttäytyi moitteettomasti, mutta suuren kysynnän vuoksi ei harjoittelupaikkaa meille riittänyt. Lisää Rasmun ja Ruskan treenipulinaa löytyy tietenkin treeniblogista. Rolle ja Mikko ajoivat pari iltaa sitten alokasluokan jäljen, ja hienosti ajoivatkin. Sitä tottista, sitä tottista.. Huomenna suuntaa belgisakki osteopaatille hakemaan keväthuoltoa.   25.4.2010 - Vähän sitä sun tätä Aloitetaan tällä kertaa huonoilla uutisilla. Rasmus sai torstai-iltana pitkän tauon jälkeen epilepsiakohtauksen. Edellisestä kerkesi kulumaan jo yli vuosi! Senpä vuoksi kesti emännällä hetken ymmärtää, että kolina ei kuulukaan enää sängyn alta kömpivästä Rasmuksesta, vaan tärisevästä Rasmuksesta. Kohtauksesta tarkemmin Rasmuksen kohtauspäiväkirjassa. Toinen tämän viikon huono uutinen saapui kirjeitse Evirasta. Ruska ei ole jostain syystä kehittänyt rabiesvasta-aineita. Näinpä toukokuun lopulle suunniteltu reissu MH-testiin Norjaan kera sisarusten jää meiltä väliin. Harmittaa kyllä vietävästi, mutta minkäs teet. Ruska testattaneen jossain vaiheessa uudelleen. On viikkoon onneksi mahtunut positiivisempiakin asioita. Jälkikausi korkattiin eilen, vaikka taivaalta tulikin vielä lunta. Rollen jälkiminen sujui erinomaisesti ja kepit löytyivät. Ruskan jälki ei ihan niin hyvällä mallilla luonnollisesti vielä ole. Tokoiltu/tottisteltukin on tällä viikolla pariin otteeseen, ja melkoisen hyvällä menestyksellä. Etenkin Ruskan seuraaminen näyttäisi ottaneen ison harppauksen eteenpäin! Mutta niistä lisää jorinaa treeniblogissa. Kevääseen kuuluu aina jonkin sortin autoremontti, Mikko korjaa ja minä ja koirat hölmöilemme ympärillä. Niin tänäänkin ja kuvia on lisätty galleriaan. Seuraavan kerran meidän talous esiintyy Rollen ja Mikon voimin agilitykisoissa viikon päästä.   18.4.2010 - Agilityntäyteinen viikonloppu Koko viikonloppu on mennyt agilityn parissa. Eilen kisasivat Rolle ja Mikko, tänään olin katsomassa viikonloppuvieraiden Eevan ja Tinkan kisaratoja, ja Mikko pyyhkäisi Rollen kanssa vielä illalla treeneihin. Esteitä siellä ja esteitä täällä. Rollen ja Mikon liitely meni eilen hyvin, vaikkakin tuloksiksi tuli 2xHYL ja hyppyradalta 10. Ensimmäisellä radalla homma oli vielä hakusessa sekä ohjaajalla että koiralla. Rolle hyppäsi renkaan ohi kahdesti, ja sen jälkeen kaahotti ohi keinun, kun Mikko ei kerennyt enää renkaan tahkoamisen jälkeen ohjaamaan. Hylkäyksen jälkeen radalla tippui myös pari rimaa. Toisella radalla (C-rata) meno oli jo selvästi sulavampaa. Tälläkin kertaa Rolle sujahti renkaan ohi, mitä Mikko ei jäänyt korjaamaan ja siitä hylkäys. Lisäksi Rolle karkasi vielä putkeen puomin sijaan. Muuten rata oli sujuvaa menoa. Hyppyradalta parivaljakon saldoksi kertyi 10 virhepistettä ja reilu miinusaika. Kielto kepeiltä ja lisäksi Rolle rymysi muurin palikat alas mennessään. Muuten tälläkin radalla oikein mukavaa menoa, jos ei yhtä Mikon tekemää ylimääräistä piruettia oteta huomioon. Videot radoista löytyvät galleriasta, ja myös kuvia. Eeva ja Tinka olivat tosiaan kylässä, ja Tinka ja Ruska tulivat toimeen sen verran hienosti, ettei akkoja(kaan) tarvinnut toisistaan eristää. Oikein hieno viikonloppu! Vesiongelmakin alkaa pikkuhiljaa hellittää, mutta kyllä tässä on hampaita kiristeltykin (etenkin) tämä viikko kantoveden ja vieraiden suihkujen kanssa. Mikko oli tänään ensimmäinen rohkea saunoja ja suihkussakävijä kaivon desinfioinnin jälkeen. Josko sitä itse myös huomenna uskaltautuisi vettä käyttämään.. Mikko katselee Rollelle uusia agikisoja ja Ruska on menossa näyttelyyn toukokuun puolessa välissä. Rasmuksen suhteen ei mitään kisasuunnitelmia vielä ole. Treenataan, treenataan.   16.4.2010 - Luustokuvia, hierontaa ja agilityjännitystä Ruska kävi torstaina tohtorin pakeilla ontumisensa takia. Aristusta löytyikin lonkasta, minkä vuoksi pikkuakka laitettiin unten maille ja vietiin röntgeniin. Samalla rauhoituksella lähtivät sitten viralliset kuvat Kennelliittoon arvioitaviksi. Lonkat näyttivät muuten oikein hyviltä, mutta lonkkamaljat ovat vähän matalat. Kyynärät ovat puhtaat ja samaten selkä. Nyt vain odotellaan virallisia lausuntoja. Syy ontumiselle selvisi myös, nimittäin revähtänyt lonkan nivelside. Ruska lähtee kuun lopussa tapaamaan osteopaattia, jotta saataisiin vaiva mahdollisimman hyvin paranneltua. Mitään sen kummempia toimenpiteitä ei vamman pitäisi vaatia, ja Ruska onkin jatkanut eloa normaaliin malliin. Ontuminen ei näytä liittyvän mihinkään tiettyyn tekemiseen, joten mitään on vaikea karsia pois. Hieroja-Minna kävi eilen hoitamassa jätkiä. Aiempi aika peruttiin taloudessa riehuvan flunssan vuoksi. Roopella oli pientä jumia selässä ja Rasmuksella lavoissa. Rollen lihaksisto oli ok. Rasmus ja Rolle lähtevät myös osteopaatille. Nappasin tänään muutaman kuvan Roopen ja Ruskan paineista viimesillä lumilla. Löytyvät tietenkin galleriasta. Lisäksi sinne on lisätty eiliseltä pientä tottistelua Rasmusta ja Ruskasta. Etusivun tuore kuva on lenkin varrelta keskiviikolta. Huomenna jännitetään Rollen ja Mikon agiliitoa kolmen radan verran!   5.4.2010 - Kevättouhuja niin kotona kuin kentälläkin Ensimmäinen sulanut ja kohtuullisen kuiva hiekkakenttä bongattu! Ja sitä käytettiin heti treenialustana Rasmuksen ja Ruskan kanssa. Treeniblogissa on sanailtu kaksikon tohelluksesta enemmän. Ja kuvia löytyy galleriasta, kun Mikko malttoi pihatöistä lähteä mukaan kuvaamaan. Saimme mukavan pääsiäisyllätyksen, kun hanavesi rupesi haisemaan järkyttävän pahalle. Hajua lukuunottamatta vesi näyttää ihan normaalilta, ja koirat joivatkin sitä aina eiliseen asti. Kunnes Rasmus otti ja oksensi. Sen jälkeen laitoin koirienkin kuppiin kaupungista haettua vettä, eikä oksennusta ole toistaiseksi näkynyt lisää. Huomenna täytyy ruveta selvittämään, mitä vedelle pitäisi tehdä. Jotainhan sille pitää voida tehdä, emäntä tulee hulluksi tämän lemun kanssa. Ruska on ontunut parina iltana oikeaa takajalkaansa. Samaa jalkaa, mihin sattui pikkupentuna, kun keittiön tuoli kaatui kakaran päälle. Yritän saada ensi viikolle tohtoriajan, jotta jalka tarkistetaan. Nyt siihen ei ole mitään näkyvää sattunut, tosin koirat ovat temunneet paljon pihalla myös keskenään. Ei vara venettä ja niin edespäin. Samalla otetaan todennäköisesti rabiesvasta-ainetesti mahdollista alkukesän reissua varten. Näytelmäkäyntiäkin olisi Ruskalle suunnitelmissa toukokuulle, ja Rollelle agiliitoja parin viikon päähän. Lisäksi perjantaina kaikki jätkät saavat hierojan käsittelyn.   27.3.2010 - Hei me reenataan taas! Tällä viikolla emäntä on päässyt pikkuhiljaa palaamaan koiratouhujen pariin. Käytännössä siis tokoilun pariin, vaihtelevalla menestyksellä. Treeneistä on pulistu enemmän treeniblogiin. Kisatavoitteet saavat odottaa kesemmälle. Kunhan nyt vaan pysyttäisiin ehjinä ja terveinä. Rasmus ja Rolle kävivät torstaina silmätarkastuksessa. Rasmuksen silmistä ei löytynyt mitään huomautettavaa, vaan ne ovat edelleen täysin terveet. Rollen oikeasta silmästä löytyi, suoraan lääkärin diagnoosista kopioiden, kolme selvärajaista pistemäistä tiivistymää etucortexissa. Muutokset eivät lääkärin mukaan ole perinnöllisiä, eikä niillä ole mitään käytännön merkitystä. Roope-herran terveydestä en ole kerennyt myöskään kirjoittamaan. Sen tärinät ja vapinat palaavat aina, kun antibioottikuuri lakkaa. Jostain syystä lääkkeet tehoavat, mutta eivät kuitenkaan niin hyvin, että oireet poistuisivat kokonaan. Asiaa pohdittiin ja päätettiin, että Roope saa jatkossa syödä antibiootteja säännöllisesti, jotta vapinat saadaan pidettyä aisoissa. Toistaiseksi lääkkeistä ei ole tullut minkäänlaisia sivuvaikutuksia, mutta tilannetta toki seurataan. Etenkin Roope on nauttinut lumessa makoilusta ja auringonotosta, kun keli on ollut upea. On tässä toki miinuspuolensakin, kun piha on aivan pehmeää loskaa ja katolta tulleet järkyttävät lumimäärät sulavat ehkä juhannukseen mennessä.   14.3.2010 - Arki rullaa radallaan Kulunut viikko on palauttanut talouteen rytmiä. Emäntäkin on päässyt nauttimaan taas koirien kanssa pihailusta ja kameran ulkoiluttamisesta uuden arjen opettelun lomassa. Tänään päästiinkin ulkoilemaan jo koko talouden vahvuudella. Muutamia kuvia onkin lisätty galleriaan. Josko sitä ensi viikolla päästäisiin reippailemaan muuallekin kuin kotipihalle. Lauman elo on palautunut normaaliksi, kun Ruskan juoksun parhaat päivät menivät ohi. Keskiviikosta saakka ovat koirat taas olleet kaik yhdes koos ilman ahdisteluja. Viimeisimmät Ruskan ahdistelut suoritti Roope. Ahdistelut ja ahdistelut, Ruska tarjoili kyllä itseään ihan yhtä innolla. Tiistaina homma muuttui täysin, kun Ruska totesi kipakasti Roopelle, jotta enää ei tipu. Ns. tärppipäiviä näytti kestävän reilun viikon ajan. Sitten Rasmun jalkaa. Hierojan kanssa sovittiin, että koitan saada Rasmun tähän väliin osteopaatin hoidettavaksi. Soitin torstaina Maare Kaiperlalle ja hän tarjosikin aikaa heti perjantaina. Mikko suostui lähtemään reissuun ja hukkaan se ei mennyt. Vaikka Rasmus ontuileekin etupäätään, olivat suurimmat jumit takapäässä. Maaren mukaan hyvin todennäköisesti seurausta syksyisestä murtumasta ja etupään varomisesta. Maare sai Rasmuksen hyvin hoidettua ja nyt seurataan tilannetta. Hieroja on tarkoitus tilata käymään taas lähiaikoina. Rasmus on ollut viikonlopun kevennetyllä liikunnalla, jotta ruho saa palautua. Rolle ja Mikko lähtivät pitkästä aikaa agitreeneihin. Kisojakin ovat katselleet, mutta mitään ei ole vielä kiveen hakattu tässä vaiheessa. Rolle on varmasti pitkän tauon jälkeen taas aivan täynnä virtaa. Emäntä ei vielä hetkeen palaile koiraharrastusten pariin, mutta tänä aamuna vähän malttamattomana jo temppuilutin Rasmusta ja Ruskaa ennen ruokakuppien antamista. Kummasti tuo kevätaurinko houkuttelee tekemään. Pieni punainen akkakoira täyttää huomenna jo vuoden! Hirmuista vauhtia on vuosi vierähtänyt. Eikä tuosta kyllä uskoisi, että on jo sen vuoden. Lauman nuorimmainen kun tuppaa tässä taloudessa aina olemaan ikipentu-mallia.   7.3.2010 - Tervetuloa Tyyppi Aarnio Tyyppi Aarnio otti puolentoista viikon verran varaslähtöä. Pieni herra saapui maailmaan sektiolla reilun vuorokauden taistelun jälkeen 1.3. klo 00.12. Pojan strategiset mitat ovat 3840g ja 51cm. Eilen pääsimme kotiutumaan sairaalasta ja koirat ovat ottaneet perheenlisäyksen vastaan erinomaisesti. Rasmuksen rooliksi tuli heti Tyypin-vartija. Siellä Rasmus missä poikakin. Tästä alkaa meillä uudenlaisen arjen opettelu. Koiramaisiakin kuulumisia mahtuu kuluneeseen viikkoon. Hieroja-Minna kävi hoitamassa poijat tiistaina. Rasmuksesta löytyi kuin löytyikin lihasjumeja etupäästä, joten jatketaan hierontalinjaa ennen muita vaihtoehtoja. Rollen lantio oli tukkoinen, koska se on kohkannut juoksuisen Ruskan perään. Roopessa ei mitään ihmeellistä. Tarkoitus on belgijätkille varata uutta aikaa sitten, kun Ruskan juoksu on ohi. Mistä päästäänkin aiheeseen juoksuinen Ruska. Ruska on ollut hippeimmillään tämän viikkoa ja on joutunut erotetuksi pojista kokonaan. Vaikka luulin, että pallittomat eivät juoksusta välittäisi, niin toisin kävi. Mikolla onkin ollut melkoinen hulabaloo pyöritettävänään itsekseen tämän viikkoa. Nyt tilanne alkaa onneksi jo helpottaa ja normalisoitua pikkuhiljaa. Seuraava koiramainen tapahtuma on Rasmun ja Rollen silmäpeilaus 25.3.   26.2.2010 - Mihin tämä kaikki lumi pitäisi työntää? Mistä ihmeestä tuota lunta riittää? Vanha herra on jo sen verran laiska, että ei tuoreessa lumessa enää kauheasti kulje. Belgien tallattua polut näkyviin alkaa taas Roopellekin metsässä kömyäminen maistua. Galleriaan on lisätty lumikuvia parin päivän takaa. Sitä tosiaan on ihan riittävästi. Täällä on opeteltu elämää juoksuisen pikkuakan kanssa. Rolle alkaa olla vähän siinä ja siinä, että miten ne korvat enää päässä toimivat, joten viime yöksi Ruska ja isäntä laitettiin sohvalle nukkumaan portin taakse. Valvonnan alaisena voivat vielä olla kimpassa, mutta liekö sekin muuttuu näinä päivinä. Ruska kävi tänään hakemassa leptospiroosi-tehosteen. Ja tälläkään kertaa siitä ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia. Samalla reissulla Roope sai taas kerran lisää antibioottia, koska tärinät eivät edelliselläkään kuurilla hävinneet täysin. Sitkeässä on, mitä sitten oikeasti onkaan. Nyt reilu viikko taas nappia naamaan. Rasmus alkoi ontua oikeaa etujalkaansa toissailtana. Mitään en ole huomannut sattuvan, mutta melkoisen pahalta linkkaus iltasella näytti. Ja linkkaa edelleen silloin tällöin. Tässä on pohdittu, jotta mitä tuon kanssa tekisi. Tämä on ranteen murtuman jälkeen jo kolmas ontumakerta Rasmun etupäässä. Vaikka lyhyitähän nuo ovat olleet. Alkuun kokeillaan hierojan apua ensi tiistaina, josko syy löytyisi lihaksista. Samalla hierotaan myös Roope ja Rolle.   20.2.2010 - Ruska ensimmäistä kertaa junioriluokassa Ja hienostihan se pikkuakka käyttäytyi ja pärjäsi. Mitä nyt tuomari toivoi, että tassut pysyisivät paremmin maassa, eikä tarvitsisi ihan niin kauheasti tehdä hyppy-pomppu-koikka-loikkia. Ruska sijoittui junnuluokassa ensimmäiseksi laatuarvosanalla ERI. Paras narttu -luokassa Ruska sijoittui hienosti kolmanneksi ja sai vara-sertin. Parempi sijoitus olisi vaatinut vähemmän hauskanpitoa. Arvostelu on kirjailtu Ruskan näyttelysivulle. Hienosti alkoi siis pikkuakan missiura. Ehkä sitä malttiakin iän myötä tulee sitten lisää. Kuviakin otettiin ja niistä on tehty oma kansio galleriaan. Lisäksi yhtä koiraa lukuunottamatta muistikortille kerkesi tarttua kuvia muista osallistujista. Niitäkin siellä galleriassa. Päivän yllätys oli kuitenkin se, että pikkuakka aloitti juoksunsa! Tämä huomattiin näyttelypaikalla. Tällä hetkellä Rolle ei vielä kauheasti Ruskasta välitä, mutta täytyy alkaa niitä erottelemaan toisistaan varmuuden välttämiseksi. Mikähän lie oli se aiempi "juoksu" muutamia viikkoja sitten johon Rolle kovasti reagoi? Tämän talouden äksönit olivat toistaiseksi tässä. Mikko ei Rollea agiliitoihin enää tähän väliin ilmoittanut. Ja hyvä niin, koska pakkasmittari huitelee taas kahdenkympin paremmalla puolella. Toivottavasti tuleva perheenjäsen sopeutuu meidän elämään mutkattomasti ja päästään kevään aikana takaisin koiramaistenkin touhujen pariin. Tällä erää nautimme arjesta odottavin mielin.   11.2.2010 - Tohtorikäyntiä ja toipumisia Rolle on onnistunut katkaisemaan yläetuhampaansa viimeisen parin viikon sisällä. Itse tapaturmaa emme ole onnistuneet näkemään, eikä Rolle ole hammasta valittanut missään vaiheessa. Hammas löytyi perus suun tarkistuksessa viime viikonloppuna. Tänään mentiin tohtoriin poistattamaan hampaan tynkää. Samalla rauhoituksella oli tarkoitus taas kerran ottaa röntgenkuvat Rollen selästä, koska aiemmissa kuvissa Rolle on ollut niin nuori. Tohtori kuitenkin totesi hammasta tutkittuaan, että annetaan sen olla. Rolle ei aristanut sitä mistään kohtaa, eikä hampaan ympäristö ole yhtään ärtynyt. Seurataan tilannetta ja kaivetaan tarvittaessa lego irti. Niinpä jäivät taas selän röntgenitkin ottamatta, koska en viitsi täysin oireetonta/tervettä koiraa pelkkien varmuuden vuoksi -kuvien takia rauhoittaa. Ruska kävi samalla käynnillä hakemassa leptospiroosi-rokotuksen niskaansa mahdollisia kevään reissuja varten. Iltaan mennessä rokotteesta ei ole tullut Ruskalle mitään sivuvaikutuksia. Sitten meidän lääkekuurilaiset. Roopen tärinät ovat poistuneet lähes täysin. Ennen vapinoita tuli useita päivässä, nyt ne rajoittuvat pariin-kolmeen per päivä, välillä ei tule sitäkään. Antibiootit loppuvat huomenna, joten sen jälkeen jäämme jännityksellä odottamaan tilanteen kehittymistä. Rasmus ei ole oksentanut kertaakaan närästyslääkekuurin aloittamisen jälkeen, joten senkin suhteen tilanne on hyvä. Rasmun kuuri jatkuu vielä annosta pienentäen parisen viikkoa. Rasmuskin siirtyi 8. päivä veteraanien kerhoon täytettyään kahdeksan vuotta. Arvokas ja fiksu vanha herra? Kuten kuvasta näkyy, niin ei sinnepäinkään. Ja hyvä niin. Onnea ja pitkää ikää sisaruksille! Mikon ja Rollen seuraavat agiliitokisat ovat todennäköisesti maaliskuun alussa. Tämä edellyttää sitä, että tuleva perheenlisäys odottaa syntymistään kuuliaisesti laskettuun päivään asti. Ohjatut treenitkin taas pojilla alkavat viikon päästä, joten tulee jotain säännöllisyyttä treenaamiseen. Emäntä taas on menossa mentaalivalmennuskurssille hakemaan keinoja kisajännityksen poistamiseen, tai ainakin vähentämiseen. Muuten olla möllötetään tuttuun tapaan. Tänään ulkoilutin takapihalla kameraa ihanasti lämmittävässä auringossa. Galleriaan siis!   3.2.2010 - Lumimäärän kauhistelua ja pientä treenivideota Eilisaamuna pihalla odotti parikymmentä senttiä tuoretta lunta! Siinä sai autoa tovin kaivaa ennenkuin liikkeelle pääsi. Koirat ovat nauttineet lumesta täysin rinnoin. Painileikit tosin näyttävät tavallistakin hurjemmilta, kun alimmainen uppoaa hankeen aivan totaalisesti. Kuvassa Roope esittää olevansa vain vahdissa, mutta oikeasti se upposi tuota myöten hankeen ja jäi jumiin. Rasmus oli lauantain ja sunnuntain puklailematta, mutta jatkoi taas toissapäivänä ja eilen. Onneksi kuitenkin vain kerran päivässä, eikä liman seassa ollut tippaakaan verta. Tänään konsultoitiin tohtoria ja Rasmus aloittaa närästyslääkekuurin ja katsotaan saataisiinko oksentelu sillä pois. Tänään Rasmus ei ole taas oksentanut lainkaan. Ruskan kanssa käytiin tänään treenihallissa riekkumassa. Siitä lisää blogissa ja pientä videon tynkää galleriassa. Kivanoloista alkaa pienen akankin tekeminen olla, kun perusteet ovat vähän uponneet kaaliin. Lauman johtoportaaseen odotetaan uutta vahvistusta maaliskuussa, ja emäntä jää huomisesta alkaen äitiyslomalle. Koirailut kokevat lähitulevaisuudessa tästä johtuen pientä paussia, ainakin emännän osalta. Ruska on kuitenkin menossa näyttelyyn vielä 20. päivä kuluvaa kuuta Tuusniemelle. Rollen ja isännän agiliidot ovat pohdinnan alla.   30.1.2010 - Roopelle lisää antibioottia Roopen tärinät/vapinat vähenivät selvästi antibioottikuurin aikana. Vesikupilla se ei tärrännyt enää lainkaan, ja metallisen noutokapulankin sai suuhun ilman ongelmia. Aiemmin myös hampaiden kalahdus metalliin sai vanhuksen vapisemaan. Antibioottikuuria jatketaan vielä kaksi viikkoa ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Koirat oksentelivat viikolla kaik yhdes koos. Tämä johtui luultavasti luiden liian nopeasta hotkimisesta, mutta Rasmupa jatkoi oksentelua muutaman päivän ajan useamman kerran päivässä. Viimeisimmässä puklauksessa oli muutama verihiutalekin mukana, samanlaisia kuin Rasmulla aiemminkin mahaongelmien yhteydessä. Nyt Rasmus on ollut reilun vuorokauden oksentamatta, joten kovasti toivotaan, että tästä toivutaan ilman apuja. Jos ei, niin tohtoriin käy tie. Pakkanenkin on vähän lauhtunut, mutta sen verran on kiirettä pitänyt, etteivät jätkät ole kerinneet agiliitämään. Näillä näkymin kisat jäävät helmikuulta väliin ja uutta yritystä joko maaliskuun alussa tai sitten selvästi kesemmällä. Tottisteltu on (-> treeniblogi) ja opeteltu turhia temppuja. Ruska oppi peukun näyttämisen kerrasta, Rollelle taidetaan tarvita vielä joitain toistoja.. Rollekin on rauhoittunut Ruskan suhteen, joten kyseessä oli joko väärä hälytys tai lähes olematon/hiljainen juoksu.   22.1.2010 - Vanha herra tohtorissa ja pakkasen pitelyä Jo vain on pakkasmittari kirinyt taas reiluun 20 asteeseen tällä viikolla, eikä lauma näinollen ole tehnyt muuta kuin riehunut pihalla ja tehnyt pientä temppuilua namien kera sisällä. Tänään otin takapihalla muutaman kuvan, kun lauma piti hauskaa maakellarin katolla. Siispä galleriaan! Roope vieraili tänään tohtorin luona. Se on taas saanut paljon lyhyitä tärinä/vapinakohtauksia, samaa mitä oli viime talvena sekä sen jälkeen satunnaisesti muutenkin. Nyt tärinät ovat alkaneet selvästi korkeista ja terävistä äänistä, kuten ulko-oven aukaisuista ja paperien isommista rapinoista. Verikokeista paljastui ainoastaan aavistuksen koholla oleva tulehdusarvo, muuten vanhan herran veriarvot ovat täysin normaalit. Tulehdusarvon perusteella Roopelle aloitettiin antibioottikuuri, josko tulehdusta olisi vaikka sisäkorvassa ja tärinät johtuisivat siitä. Roope itse ei (taaskaan) näitä vapinoita mitenkään huomaa. Samalla tsekattiin myös silmiä, ja molemmissa on alkavaa kaihia. Sitä onkin kotona katseltu, että herran silmät ovat harmaantuneet selvästi. Rasmuksen jalka on ollut normaali huolimatta hangessa juoksemisista, joten jonkinlainen pieni venähdys siinä varmaan oli. Ja Ruskan juoksua odotellaan edelleen. Rolle on tiukasti sitä mieltä, että sellainen olisi tulossa. Ruskassa ei kuitenkaan ole siitä vielä merkkiäkään. Odotellaan..   17.1.2010 - Treeniä ja roheltamista Pakkanen on lauhtunut sen verran, että treenaamaan ollaan keritty muutamaankin kertaan tällä viikolla. Ruska on tokoillut ja opetellut vähän agiesteitäkin, Rasmus tokoillut, ja siinä sivussa satuttanut jalkansakin. Tarkemmin touhuista löytyy treeniblogista ja tuoreita kuvia galleriasta. Torstaina lähdin kaksikon kanssa treenaamaan ja Rasmus satutti oikean etukoipensa jo lämmittelylenkillä. Katsoin sen ontuvan, mutta se muka kaikkosi ennen treeniä, kun puhdistin tassunpohjasta jääkököt pois. Parin noutokapulan lentämisen jälkeen ontuminen kuitenkin palasi selvästi. Rasmus on ollut nyt levossa ja jalka näyttää tällä hetkellä taas hyvältä. Eilisiltana Rasmus kuitenkin jalkaa vähän taas varoi, joten katsotaan nyt. Tarvittaessa tohtoriin sitten. Tämä viikko on myös toden teolla jännitetty alkaako pieni akkakoira juosta. Rolle on liimautunut akan ahteriin, mutta mitään ei akka vielä vuoda. Korvat ovat olleet kadoksissa viime aikoina kyllä, joten josko se juoksun tekemistä olisi sekin. Ns. arkiluoksetulo on ollut aivan hukassa ja Ruskaa onkin alettu nyt aivopesemään ruoan voimin. Tämänkin tilanteen kehitystä seuraamme mielenkiinnolla. Mikko on suunnitellut Rollelle agistartteja helmikuun puoleen väliin. Jos ei nyt kauheita pakkasia taas tule, että pääsevät hiomaan ongelmakohtia sileämmiksi. Ruskan mahdollisesta näytelmästä ei ole vielä varmaa tietoa.   9.1.2010 - Hyppy-pomppu-koikka-loikka Aamulla starttasivat Mikko ja Rolle kipakassa (-24) pakkasessa kohti Lappeenrantaa. Matkaseurana poikailla olivat Terhi ja Tatu-tervu. Ensimmäisen radan (A) tulos oli 10 virhepistettä ja yliaikaa reilut 4 sekuntia. Virheet tulivat radan toisen hypyn ohituksesta sekä puomin ohituksesta. Puomin ohituksen jälkeen kiipeäminenkään ei ihan ongelmitta sujunut, mutta onneksi vammoilta vältyttiin. Toisella radalla (B) kadoksissa oli hallinta. Pientä hapuilua pitkin rataa ja lopputuloksena kolmen kiellon jälkeen hylkäys. Rollesta kuulemma paistoi jo lämmittelyn aikana, että ylikierroksilla käydään. Eikä Mikko sitä tajunnut/osannut sitten ennen rataa ottaa haltuun. Kolmas rata (C) oli taas parempaa menoa. Kohtaloksi koitui toiseksiviimeisen hypyn rima, joka tippui alas ja tuloksena 5 ja miinusaika. Oli se rima kuulemma jopa Mikkoakin hatuttanut. Voin kyllä varsin hyvin kuvitella tunteen. Kaikki kolme rataa on videolla ja ne on lisätty galleriaan. Sitten nokka kohti uusia haasteita, taisi se kisakärpänen päästä puraisemaan tätäkin parivaljakkoa. Sillä aikaa Syväsmäessä on riehuttu pitkin pihaa, kuten kuvista voi nähdä.   6.1.2010 - Loppiainen mätsäritunnelmissa Tänään suunnattiin Ruskan kanssa Lappeenrantaan mätsäriin. Johan siitä onkin reilut pari kuukautta kulunut, kun akan kanssa on viimeeksi ihmisten ilmoilla käyty pentunäyttelyssä.. Ruska käyttäytyi kehässä siivosti. Juokseminen onnistui, ja tällä kertaa seisominenkin, kun isännällä oli houkuttimena nakkeja. Tuomarin kopelointi sujui myös hyvin. Pikku-Ruska pääsi/joutui jo aikuisten luokkaan ja tuloksena oli isojen koirien sinisten neljäs! Palkintoherkut kelpasivat Ruskalle erinomaisesti. Parkkihalli olosuhteena sai Ruskan vähän varpailleen silloin tällöin pitkin päivää, mutta toisaalta välillä se asettui kaikessa rauhassa makoilemaankin. Lisää reissaamista vaan. Muutama kuva akkakoirasta kehätunnelmissa on lisätty galleriaan. Muuten lauman eloon ei kuulu ihmeitä. Lumesta ja pakkasesta on nautittu kovasti. Tosin yhden aamun vajaa 30 pakkasastetta alkoi olla jo koirillekin liikaa. Eikä siinä emännän pilkkihaalarikaan enää kauheasti lämmitä. Lauantaina Lappeenrantaa kohti suuntaavat sitten Rolle ja Mikko. Ellei nyt aivan järjetöntä pakkasta lykkää kaksikon agistartin esteeksi. Pakkasista johtuen kaksikon treenit ovat jääneet väliin, mutta tuurillahan ne laivatkin seilaavat..   1.1.2010 - Pyhät alkavat olla taas lusittu Syväsmäen lauman loppuvuoden pyhät ovat sujuneet rauhallisesti. Roope sai vajaan viikon verran särkylääkettä kipeydyttyään kuusenhakureissulla ja se onneksi riitti palauttamaan vanhan herran kuntoon. Äänikin palasi muutaman päivän jälkeen, joten taas on saatu nauttia kauniista pystykorvan haukusta.. Eilisilta meni laumalta täysin ongelmitta. Ensimmäistä kertaa vuosiin ei kukaan laumasta säikkynyt raketteja. Roope ei kuullut enää ollenkaan pauketta, Rasmus ja Rolle eivät kuunnelleet ja Ruska kuuluu belgijätkien jengiin rakettien suhteen. Olipa rentouttavaa, kun ei tarvinnut stressata yhdenkään koiran vointia, vaan voitiin olla täysin normaalisti. Mitään kauheaa pauketta ei tosin täällä taas kuulunut, mutta pitkin iltaa kuitenkin lujempaa ja hiljempaa. Mikko ja Rolle agiliitävät ensimmäiset viralliset starttinsa viikon päästä Lappeenrannassa. Ovat sitä silmällä pitäen ottaneet Kokkosen Tuijalta yksityistunnin, ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Homma sujuu kuulemma oikein hyvin. Emännältä on kielletty harjoituksiin tuleminen, koska se aiheuttaa kuulemma turhaa painetta parivaljakolle. Minäkö muka perfektionisti? Ruskalle on mahdollisesti suunnitteilla näyttelyä helmikuulle, jos sinne sellainen seurue suuntaa, jonka mukaan voin sen ja Mikon tyrkätä. Siinäpä sitä jo suunnitelmaa onkin. Rasmun tokoiluja katsotaan sitten kesemmällä.